heillurei ja hellät tunteet mamalle

Hello dear mama! Olis muuten tarpeen, että lähettäisit jonkun muun neulevaatteesi, eikä sen tartte olla aitoa kasmir -villaa, kuten se edellinen. Halvenpikin kelpaa, kunhan síinä vaan on sinun tuoksusi!! Entinen alkaa olla jo täysin puhki, eikä siinä ole enää paljon "leipomista". Niinkuin näet ylimmästä kuvasta.

Sitäpä minä tässä ihmettelin ikkunasta katsellessani, että miten puut ovat muuttuneet niin värikkäiksi. Vara sanoi, että on syksy. Pääsin tässä enkelin kanssakin kuvaankin. Osasin minä marakatti mennä piiloonkin. Paras juttu oli kun vaatehuoneen ylähyllyllä kiikuin . Marakattina! Enkä ole pudottanut sitä ikkunalaudalla olevaa orkidea kukkaa, vaikka siinä on yli 20 kukkaa.. Minä vain ihastelen ja vähän haistelen. Vara sanoo, että hän ei enää tulisi toimeeen ilman minua! Että mietippä sitä EMO!

kaunista syksyä

Olen tässä ihaillut syksyn ruskaa, vaan kaikki ei mene niinkuin pitäisi. Vara (töppelö) ei osannut lisätä sitä kuvaa, jossa oli punaiset ja keltaiset lehdet. Se on ihan pöhkö. Minä olen taas tehnyt hienoja piiloleikkejä.Wau! Vaatehuoneen ovi oli hiukan raollaan ja arvaa mitä ; minä korotin korkeimmalla paikalla kuin marakatti ainakin! Arvaa etsikö vara minua??Ne muut hienot kuvat ei nyt vaan tulee näkyviin.... sitten ensi kerran

Kissa vieköön, kyllä mull´on silmät...

vai mitä ???

huh huijaa, olipas ihania pikku poikia perjantaina

Olen taas joutunut lankamannekiiniksi... HUH!
Eilen oli ihania pikkupoikia kylässä. Niiden nimet on Dahya ja Jai. Jai täytti 2 kuukautta ja on melkoisen pieni veijari. Dahya on aika vilkas, kun pikkuveli Jai melkein vain nukkui, se oli niin pieni ja söpö.
Minä jäin siinä touhussa ihan vallan toissijaiseksi, mutta ei se haittaa. Osaan silti käyttäytyä kunnolla.

torstai on toivoa täynnä

Keikkuu... keikkuu ikkunalaudalla, vaan ei soisi putoavansa...Eipä vara anna minulle mahdollisuutta keikkuakkaan yksin! Aina vahtaa minua, välillä ihan ottaa pikku pollaan, kun ei saisi tehdä mitään jekkujuttuja. Eilen varsinkin olisin halunnut leikkiä piilosta, vaan en saanut kunnon kaveria. Menin verhon taakse ja kurkin sieltä pikkunaamallani niin, että vain osa näkyi... Ja sekös varaa nauratti...Mikä siinä oli muka niin hauskaa. Olin hiirenhiljaa ja piilossa, eikö se pöhkö ymmärätänyt, että sen olisi pitänyt leikkiä kanssani eikä vaan nauraa höröttää...

Kaulaliinasta tuli tuollainen. Myssy puuttuu. En ole varma suostunko sen ma´nnekiiniksi, vaikka vara lupaili parempia pöperöitä (...saan niitä kuitenkin!)

harmaa päivä, syksy saapuu, ilma kylmenee

Tässä purkissa lukee "Luckyn herkkupaloja nam...nam..." Tämä on tavallisesti ikkunalaudalla ruokapaikkani yläpuolella, mutta uusin harrastukseni on pudottaa se alas. Silloin vara tulee tuulispäänä katsomaan, että mitä ihmettä siellä tapahtuu?? Joten lienee viisainta pitää se lattialla. Eikä se sen jälkeen mua enää kiinnostakaan!

Eipä tässä ole ihmeitä ehtinyt tapahtua. Kaikki on hyvin ja ruoka maistuu....

masentava maanantai aloitti viikon

vaan siitä se petraantui. HOH- HOIJAA. Tuntuu kyllä, että varaemon neulokset alkavat jo haukotuttaa. Tässä on kilometrin pituinen kaulaliina - tulossa. Olen ristinyt varaemon nimellä VARA ("vanhassa vara parempi...").

Pararazzit liikkuvat jokapaikassa perässäni, niin etten saa edes haukoteltua ilman kuvaajaa...

Onneksi saan sentään olla monena päivänä omin nokkineni. Päivät hupsahtavat lintuja seuratessa. Minulla on niin monta lempipaikkaa, että "varan" on vaikea ymmärtää missä olen, vaikka se kuinka huutelisi. Oikeastaan teen sitä lystikseni. Siinäpä etsii...

suloista sunnuntaita

No niin, ei se hassu varaemo ole lakannut leikkimästä. Sai muuten orkidean kukkimaan upeasti; kukkavarsissa on yli 10 nuppua per oksa. En ole pudottanut sitä, vaikka tutkiskelen sitä usein. Lisäksi olen oppinut syömään "märkäruokaa" niin että lohi ja jänis(!!) menivät alta aikayksikön parempiin suihin. Nyt en sitten ole koskenutkaan nappuloihin. Mutta ei kai tässä "luksushotellissa" joka päivä gourmet-ruokaa ole tarjolla. Ainakin varaemo uhkasi niin. No ei se mitään, välillä on hyvä palata maanpinnalle tästä aatelisesta elämästä. Joskus mietin sitä entistä kotiani siellä kaukana isossa omenassa... vähän on mamaa ikävä... vaan kyllä tuo varaemo paremman puutteessa kelpaa...

ps. varaemoni on tehnyt myös käsityöblogin alun , jos haluat katsoa http://paulineshandiworks.blogspot.com/

aurinkoista lauantaita

Jaahas... liekkö tuo varaemo höynähtänyt jotenkin kun se alkoi leikkiä kanssani helmillä ja rannerenkaalla. Halusi, että olisin miss kiss eli kaunis kissaneitonen. En minä siitä paljonkaan välittänyt, antaa sen leikkiä vaan. Oli lisäksi tuonut Marjiksesta MAR:n nuken, jolle aikoo neuloa nukenvaatteita... jokin sillä taitaa olla vikana? ? Joko se on dementoitumassa tai sillä käy aika pitkäksi. kun se suoltaa noita neuleita koko ajan. Puikkojen kilinä on mukavasti unettavaa ääntä ja minä voin köllötellä rauhassa sohvalla ja tuntea, että joku on läsnä... Ihania nämä kisssanpäivät...

perjantaina

Voi minua marakattia, sanoo varaemoni. Olin niin innoissani kun NYC:n emoni oli lähettänyt paketin ja vihdoinkin sain sen. Tutun raapimisvekottimen. Oikea emoni sanoi, että se kuivayrtti, jota siihen hiukan ripotellaan on kissojen "rehua", joka tekee iloiseksi. Olin aivan innoissani. Ja kun varaemo toi Marjaniemestä peikon pähkinäpuun oksan, tutkiskelin sitä noin puoli tuntia. Olisipa ollut video, josta näkisi miten kiertelin, kaartelin ja haistelin sitä oksaa antaumuksella, jokaisen mutkan milli milliltä. Miksi nuo ihmispolot eivät osaa keskittyä asioihin samalla intensiteetillä, vaan kiiruhtavat aina vaan eteenpäin. Yhteen oksaan voi ladata aikaa vaikka kuinka kauan jos haluaa siihen tutustua.

Sen jälkeen tein marakattimaisia pyörähdyksiä, joihin pystyy vain sirkusperheen eläimet. En tiedä olenko lähtöisin sellaisista oloista?. En ainakaan tavis ole. Nyt lepään jo rauhallisena.

keskiviikkona

Etelä-Suomessa on on satanut ennatys paljon kahden viimeisen päivän aikana. Ei se minua haittaa. Olin hyvin vilkas kun varaemo tuli kotiin. Juoksentelin pää kolmantena jalkana ja siinä taidossa kyllä voitan toisen karvaisen kaverin (Rikun) sanoo emäntäni. Sitäpaitsi olen paljon nokkelampi ja sulavaliikkeisempi. Enkä törmäile mihinkään, mitä nyt joskus tassut ei pidä parketilla... Viime yönä varaemoni joutui torumaan minua keskellä yötä, kun aloin niin kovasti "hyrista", että hän ei muka saanut nukutuksi. No ei se tosissaan varmaan ollut. Sattui vaan olemaan niin hyvä olo siellä sängyn jalkopäässä että hyrisytti... Kummakos tuo? Kiva kun joku ihminen on läsnä ja mukava rauhallinen yö, vain sade rapisutti ikkunaa. Ajattelin haikeana NYC:n emoani...

sadetta tiistaina

"Sataa, sataa ropisee pili, pili pom, koko pieni Nalle Puh- on niin märkä huh-huh-huh" lauleskeli varaemoni kotiintullessaan. Tosiasiassa vähemmän pieni...! Eikä niinkään lauleskellut kun kiljui ... Itse olen nauttinut sadepäivästä ja tillistellyt välillä ikkunasta ulos ja pääsenpä minä päiväsaikaan parvekkeellekin ikkunan kautta. Sanovat. että on tullut syksy, no sen näkee noista puista joihin on tullut keltaisia lehtiä. Arki soljuu normaalia vauhtia. Odottelen pakettia emoltani NYC:sta... Se on kyllä tullut mutta kukaan ei ole ehtinyt sitä vielä hakea. No ehkä huomenna. Jatkan näitä kirjoituksia ihan ikävöivän NYC:n emoni takia.

maanantaina

Ai niin, en muistanut kertoa eilisestä shokista, kun taas se karvainen turrukka tuli haukkumaan ja rapisuttelemaan ovea kun minut oli laitettu jälleen evakkoon makuuhuoneeseen. Niittauduin visusti sängyn alle ja kuuntelin sitä meteliä (haukuntaa, kuinka se jaksaa mokomakin epeli?)

Oli taas litkinyt minun veteni, mutta onneksi sain heti uutta tuoretta vettä. Tosin uskalsin vasta pitkällisten houkuttelujen jälkeen tulla pois piilopaikastani, vaikka varaemo kuin rumpsutti "Namipussia". Ei heti tehonnut!

Kaikki hyvin taas! Viikko alkoi mukavasti.

Päiväkirjani

Eilen oli hankala päivä. Aamulla oli oikein aurinkoista ja kaunista, mutta iltapäivällä alkoi sataa kaatamalla. Ystäväni Maikki kävi meillä. Hän oli hankkinut tarjottavaa kavereiden kanssa vietettävää valoiltaa varten Marjikseen. Leipoi jotain hyvälle tuoksuvaa. Vaikka ei sitä minulle annettu. Sen sijaan varaemoni Pau oli ostanut purkisssa kasvavaa salaattihernettä, jota pistelin innolla poskeeni.
Kun ilta pimeni päätin tutkailla vähän makuuhuoneen ikkunaa. Miksi ne ovat laittaneet hyttyssuojat, kun hyttysistä ei ole tietoakaan. Päätin tassulla irrottaa moisen esteen pois, että pääsen vähän katselemaan maailmaa... En ehtinyt kuin hetken taiteilla kiikkerällä ikkunalaudalla kun emäntä kiskaisi minut hännästä sisälle ja torui kovasti. Miksiköhän? Ja miksi hännästä?