17.9.2008

torstai on toivoa täynnä





Keikkuu... keikkuu ikkunalaudalla, vaan ei soisi putoavansa...Eipä vara anna minulle mahdollisuutta keikkuakkaan yksin! Aina vahtaa minua, välillä ihan ottaa pikku pollaan, kun ei saisi tehdä mitään jekkujuttuja. Eilen varsinkin olisin halunnut leikkiä piilosta, vaan en saanut kunnon kaveria. Menin verhon taakse ja kurkin sieltä pikkunaamallani niin, että vain osa näkyi... Ja sekös varaa nauratti...Mikä siinä oli muka niin hauskaa. Olin hiirenhiljaa ja piilossa, eikö se pöhkö ymmärätänyt, että sen olisi pitänyt leikkiä kanssani eikä vaan nauraa höröttää...

Kaulaliinasta tuli tuollainen. Myssy puuttuu. En ole varma suostunko sen ma´nnekiiniksi, vaikka vara lupaili parempia pöperöitä (...saan niitä kuitenkin!)

Ei kommentteja: